…
pyhintä maailmassa minulle oli runous
minua ei ollut minä olin runous
vatkaan persettä ja hetkutteleen
tissejä kuoleman edessä
no way en ole misukisu
tee kompromisseja
nuole persettä
tiedän että tekemisilläni
eikä millään ole lopulta
mitään merkitystä mutta oli
inhimillinen arvokkuus
ja ylpeys kuinka naiivia
tahansa pidän ne
4 comments sake
upgraded wordpress to a development version (3.6-beta3)… don’t know if id works now… näkyis toimii… finally…
…
quid est Catulle quid
moraris emori
…
käymäseltään
ja kaikessa kiireessä
orkkui hippo
krenelle
…
runous on jatkumo
runoilijan tehtävä on kirjoittaa
runoja piste kun tai jos
hän alkaa ajatella lukijoita
hän lakkaa olemasta
runoilija
lainaus somesta (ja vastaus up dere)
“Kokonaan toinen asia on se, että runoilijat voisivat hyvinkin miettiä, kuinka heidän kirjansa saisivat lukijoita. Runouden tilannetta on hyvä edistää mutta se ei tapahdu kaupallisista lähtökohdista vaan sellaisten lukijoiden löytämisellä ja kannustamisella jotka arvostavat lukemaansa. Määrä ei ole oleellinen asia.
En olisi myöskään hämmästynyt jos jotkut lukijat tuntevat joutuneensa petetyksi uuden runouden äärellä. Tunne petetyksi tulemisesta tai pettymyksestä on ollut läsnä joissakin keskusteluissa joita olen käynyt viime vuosina.”
…
ei sen nyt taivukaan je suis se
teidän taiteittenne keskuskomiteoitten
näkemiseen tarvitaan horoskooppi
mieluummin zamboni kuin stromboni
en saa sitä katki tuijotan
tuijottamistani
tuijottamasta päästyänikin
tyhjää jäätävää pimeyttä
viimeiset kysymykset tärkeys
järjestyksessä ovat
miten missä
ja milloin
kiiltomato, yksi
brezhneviläisyyden viimeisistä linnakkeista?
Uskoisin, että tämän julkaistuani uusinta kirjaani ei arvostella Kiiltomadossa, mutta otan sen ‘suuren riskin’, eh heh, hah hah…
Yksi suomalaisen kirjallisen maailman brezhneviläisistä linnakkeista on Kiiltomato, sieltä ei jänkkäämälläkään saa tietoa siitä kuka käytännössä päättää julkaistaanko esim. runokirjasta Kiiltomadossa kirjasta kritiikki vai ei – se on salaista tietoa, sitä ei suostuta kertomaan. Ohessa yritys saada asia selville, sähköpostikeskustelu on käyty 29.3.2011… draaman henkilöt: Kiiltomadon päätoimittaja Karo Hämäläinen ja ‘the worst seller of finland’, suomen surekein selleri i.e. minä – ekana esiintyy myös kirjailija, lakitieteen tohtori jne. jne. Jarkko Tontti, jota lähestyin ensimmäisenä… Hän vastasi:
—-
Moi Hannu.
Mä en taida olla ihan oikea ihminen vastaamaan. Kiiltomadon päätoimittaja Karo Hämäläinen lienee kohdallisin taho jolta tiedustaa. Yksi pointsi on ollut, kun niukkuutta joudutaan jakamaan, (eli kaikkea ei rahapulan takiavoida arvostella vaikka haluttaisiinkin) se, kuinka monta kirjaa tekijältä on aikaisemmin arvosteltu.
Jarkko
—–
Hei,
Kiiltomadon päätoimittajana lienet oikea henkilö vastaamaan näitten tietojen olettaisin olevan julkisia koska Kiiltomato on yhteiskunnan varoilla ylläpidettävä palvelu (itse asiassa tiedot pitäisi kertoa Kiiltomadon sivuilla) kysymykset ovat simppleitä, haluaisin tietää miten prosessi käytännössä toimii
1. jos lähetän pääteokseni Maailman sivu, Kootut runoelmat 1999-2010 Kiiltomatoon kuka tai ketkä päättävät sen arvostellaanko se vai ei?
päätoimittaja?
vai tämä jengi kokonaisuudessaan:?
Toimituskunta
Sanna Nyqvist, FT, kirjallisuudentutkija, Helsinki
Outi Oja, FT, kirjallisuudentutkija, Hämeenlinna
Ann-Christine Snickars, toimittaja, Turku
Tiia Strandén, kulttuurisihteeri, Helsinki
Jarkko Tontti, kirjailija, lakimies, Helsinki
vai ketkä siitä?
jokin tsydeemi, käytäntöhän siinä pitää olla, eikö totta? eihän homma muuten toimi
2. kuka päättää siitä kuka kirjan arvostelee?
Yst. terveisin
Hannu Helin
—–
Hei!
Kiiltomadon toimituskunta punnitsee, mitä teoksia arvioidaan Kiiltomadossa. Käytännössä teoksiin tutustuu sekä toimituksen sisäisiä että ulkopuolisia arvioijia.
Ystävällisin terveisin
Karo Hämäläinen
Hei!
Tässä vielä vastaus kysymykseesi 2: Käytännössä minä päätän arvostelijasta.
—–
Hei!
Aika pyöreä vastaus. Kysyin käytännöstä. Mitä käytännössä tapahtuu jos lähetän kirjani teille?
Eli siis jos lähetän tuon kirjan Kiiltomadolle, ei voi olla niin, että se ensin kiertää koko toimituskunnan ja sitten joitain epämääräisiä (ketä tässä kuvitellussa tapauksessa? konkretiaa!!) toimituksen sisäisiä ja ulkopuolisia arvioijia.
Koeta nyt vastata kunnolla, asiallisesti ja rehellisesti, ettei minun tarvitse laajentaa tätä kuviota! Tällaisena ympäripyöreytenä Kiiltomadon toiminta ja perusteet näyttäytyvät aika hämäränä toimintana.
t.
Hannu Helin
—–
Hei!
Kun kirjailija tai hänen kustantajansa lähettää kirjan Kiiltomadon toimitukselle, joko joku toimituskunnan jäsenistä tai joku ulkopuolinen arvioi, onko se syytä ottaa arvosteltavaksi Kiiltomatoon. Lausunnon pohjalta viime kädessä minä teen päätöksen.
Ystävällisin terveisin
Karo Hämäläinen
—–
hei!
okei, siis joku (yksi) toimituskunnan jäsenistä (keneltä kysyisit tässä tapauksessa?) keitä ovat nämä mystiset ulkopuoliset, onko heillä nimetkin?
—–
Hei!
Valtaosassa tapauksia kirjoihin tutustuu yksi henkilö, joko toimituskunnasta tai sen ulkopuolelta. Ulkopuoliset eivät ole mystisiä, ja heillä on nimet. Aiempien ikävien kokemusten takia emme (= en minä eivätkä Kiiltomadon toimistolla kirjjatrafiikkia hoitavat henkilöt) kerro esilukijoiden nimiä.
Karo Hämäläinen
—–
Hei,
millasia ikäviä kokemuksia, voisitko selittää?
t.
hh
—–
Kirjailija / kustantaja saattaa ajatella esilukijana toimineen henkilön hyllyttäneen hänen teoksensa tms. En tietenkään voi mennä yksityiskohtiin tai yksittäistapauksiin.
Ystävällisin terveisin
Karo Hämäläinen
—–
saattaa ajatella, hmph 
mutta niinhän te käytännössä toimitte, herätätte kaikenmoisia epäilyjä joita ei olis jos kaikki nimet olis selvästi esillä salaperäistä – vähän pimeää tää teidän touhu nyky-yhteiskunnassa ja julkisin varoin
joku jossakin jolla on nimi päättää julkastaanko jonkun kirjasta arvostelu vai ei ja siitä henkilöstä ja sen perusteista ei saa kukaan koskaan tietää
eiks tätä tsydeemiä olis jo aika vähän avata ja kertoa Kiiltomadon sivuilla miten tää arvosteluosasto toimii ja keitä ovat nämä mystiset henkilöt joita sä käytät
nyt tää on vähän niinku stalinin oikeudenkäynnit kolkytluvun venäjällä kaikki on päätetty valmiiks jossain verhon takana
t.
hh
mi-mi-minä-mä-mie-mää
ystäväni ltt antti hernesniemen kuva määstä, antti kirjoittaa kirjoja, piirtää, tekee taidetta, säveltää, pitää näyttelyitä jne. – enemmän täällä… ilmeisesti olen saanut hermoromahduksen koska otsaakkeeni on hajoamassa, sille ei ole selitystä mitä hiiri puuhaa korvani takana… click to en largo…
sain sanaston lainauskorvausta 7,42 €
Kehotan vakavasti harkitsemaan ko. järjettömästä ylikansallisesta rahansiirtoapparaatista irtisanoutumista.
Hei,
Haluan tällä päivämäärällä irtisanoutua Sanasto-sopimuksesta. EU:n hörhöjen virkamiesten keksimään typerään järjestelmään ei olisi pitänyt koskaan liittyäkään, koska systeemi on kaiken terveen järjen vastainen. ‘Ajatuksena’ lienee ollut, ja ehkä niin jossain lukeekin (ainakin pitäisi lukea), että hankkeella tuetaan ennen kaikkea jokaisen eu-maan omakielistä kirjallisuutta. Käytännössä sopimus toimii aivan päin helvettiä, pienten maitten korvaukset menevät Harry Pottereitten kirjoittajan ja muiden hyvin ansaitsevien kirjailijoitten taskuihin. Lopulta suomalaisia kirjailijoita, jotka ko. korvausta saavat ovat vain muutamat harvat eniten myyvät romaanien rustaajat. En halua olla tukemassa Sanaston kaltaista järjettömyyttä.
Minusta Sanasto pitäisi lakkauttaa (sen tiedotuskin on brezhneviläistä ja läpinäkymätöntä), irtisanoutua yksipuolisesti tältä osin EU:sta. Missään tapauksessa Sanaston lainauskorvausmäärärahaa ei pitäisi suurentaa, vaan laskea se minimiin, muutamaan tuhanteen euroon. Ja ne summat jotka Sanaston lakkauttaminen, ja määrärahojen minimoinen tuovat kassaan… olisi siirrettävä Taiteen keskustoimikunnan maksamiin kirjastokorvausapurahoihin.
Sanasto olemassaolollaan vain häpäisee kaikkien niitten kirjailijoitten vilpittömän työn, jotka kirjoittavat marginaalissa.
Hki, 21.5. 2013
Hannu Helin
———————————
Historiaa
lähetin 8. tammikuuta 2013 viestin
Hei!
Miten voin irtisanoa Sanasto -sopimukseni. Tämä järjestelmä on minun tapaiselleni kirjailijalle hyödytön. Sanasto palvelee ainoastaan ja vain niitä jotka jo poimivat muutkin sattumat vellistä. Ainoa Sanaston minulle myöntämä 9,12 euron tuki on naurettava, ja koen sen vain pilkkaavan 35 -vuotista yritystäni kirjoittaa edes vähän poikkeavaa lyriikkaa.
Hannu Helin
pulvis@gmail.com
vastaus tuli 9. tammikuuta 2013
Hei,
Sanasto-sopimus on toki irtisanottavissa. Kuten sopimustekstissä sanotaan, sopimus voi päättyä kalenterivuoden lopussa samana vuonna kun irtisanomisilmoitus tulee. Saamanne 9,12 euron korvaus on ollut lainauskorvausta, ja se on maksettu lainauskorvausjärjestelmään ilmoittamanne tuotannon lainauksesta yleisissä kirjastoissa. (Ennakonpidätys on ollut 60%) Lainauskorvaus on tekijänoikeuskorvaus, ja perustuu yksinomaan lainaustilastoihin. Taiteen keskustoimikunnan maksama kirjastokorvaus taas on apuraha ja siis harkinnanvarainen tukimuoto. Myös Sanastossa olemme sitä mieltä, että lainauskorvauksen taso on aivan liian alhainen. Sanasto pyrkii vaikuttamaan poliitikkoihin, jotta lainauskorvausmääräraha korotettaisiin samalle tasolle muiden Pohjoismaiden kanssa. Tätä varten meillä on Kirja elää –kampanja, johon voitte halutessanne tutustua kampanjan nettisivulla, www.kirjaelää.fi. Pitääkö lähettämänne viesti siis tulkita irtisanomiseksi, vai haluatteko vielä harkita asiaa? Sanasto-sopimus ei aiheuta teille kustannuksia. Entä haluatteko myös poistaa tietonne lainauskorvausjärjestelmästä?
Ystävällisin terveisin
Sirkku Heikkonen
Sirkku Heikkonen | Toimistosihteeri